The School of European Swordsmanship Forum

23.4.
Bolognalainen tyyli
Bologna oli vilkas miekkailukaupunki 1500-luvulla, ja sieltä säilyy yhtenäinen ja kattava kirjoitusperintö käytetystä miekkailutyylistä.

Bolognan lisäksi miekkailukirjoja julkaistaan 1500-luvulla muun muassa Roomassa ja Firenzessä, ja vaikka tyyleissä on yhtäläisyyksiä on poikkeavat ne toisistaan terminologian, asentojen ja kirjoittajien henkilökohtaisten mieltymysten mukaan.

Bolognalaisia mestareita tunnetaan lukuisia, ja tyylin perustajaksi arvellaan Bolognan yliopistossa tähtitiedettäkin opettanutta Lippo Bartolomeo di Bardia. Tieto perustuu viime vuosisadan alun lehtileikkeeseen, jonka lähteet ovat vielä epäselviä. Kaikkein kuuluisimpana opettajana pidetään Guido Antonio da Lucaa, jonka on kerrottu kirjoittaneen teoksen miekkailusta, mutta tämän teoksen mahdollisista olinpaikoista ei ole tietoa.

Mestareiden Achille Marozzo ja Antonio Manciolino työt ovat hyvin säilyneet, ja Marozzon teoksesta on otettu lukuisia painoksia. Molemmat mestarit nimesivät kirjansa samalla nimellä Opera Nova (Uusi teos) ja Marozzon kirjassa on myös kuvituksia varoasennoista eri aseilla. Manciolino julkaisi teoksensa 1531, mutta sen epäillään olevan jo toinen laitos etusivun maininnan mukaisesti, mutta aikaisemmasta painoksesta ei ole tietoa. Marozzon ensimmäinen painos otettiin 1536.

Laajin teos säilyy julkaisemattomana käsikirjoituksena kahdessa osassa, ja tämän teoksen kirjoittaja ei ole tiedossa, minkä vuoksi se tunnetaan yleisesti nimellä Anonimo Bolognese. Vaikka tämä teksti ei ole valmis, se on korvaamaton tietolähde. Italialainen Il Cerchio julkaisi kirjasta puhtaaksi kirjoitetun version 2005.

Viimeisin teksti on Giovanni dall'Agocchien Dell'Arte di Scrimia (Miekkailun taito, 1572), joka on rakenteeltaan muita eheämpi ja antaa muita paremman kuvan myös ajan pedagogiikasta. Dall'Agocchie oli kirjoittaessaan tiettävästi vasta 25-vuotias, mutta kertoi oppineensa miekkailua useilta mestareilta.

Lisäksi Bolognalainen Angelo Viggiani kirjoitti 1555 kirjan miekkailusta, jossa hän esitti oman näkemyksensä aiheesta. Viggiani ilmoitti ettei hän kuulu mihinkään kouluun, ja voi siten hylätä perinteet - ja näin ollen nimesi varoasennot oman mielensä mukaan muita järjestelmällisemmin. Viggianin teksti ei ole laaja, mutta sitäkin yksityiskohtaisempi niissä teemoissa joita se käsittelee.

Miekka
Tyyli on kehitetty miekalle, jossa on kaksi terää, väistirauta ja mieluusti lenkki suojaamassa etusormea joka on kierretty väistiraudan ympärille.

Kun miekkaa pidetään kädessä, voidaan terä jakaa teränsuuhun, dritto filo ja hamaransuuhun, falso filo, joka on itseä kohti osoittava puoli. Lisäksi miekassa on kärki, punta. Teränsuu on pääasiassa hyökkäystä varten ja hamaransuu puolustusta varten, vaikka poikkeuksiakin on.
Sivuaseet
Bolognalaiset käyttivät miekan lisäksi lukuisia sivuaseita, joiden tehtävä oli pääasiassa puolustuksellinen, mahdollistaen samanaikaisen hyökkäyksen miekalla.

Esimerkkejä:

• Tikari
• Kupurakilpi
• Aaltokilpi
• Käsivarteen kiinnitetty kilpi
• Viitta
• Teräshansikas
  

Asento
Joko jalat lähellä toisiaan, askelen verran erillään, tai pitkän askelen verran erillään. Pidemmässä asennossa voi myös vartaloa taivuttaa hieman eteenpäin lantiosta.

Miekkakäsi ovat normaalisti aina lähes suoriksi ojennetut, sekä varoasennossa, lyödessä ja puolustaessa.

Sivuaseen puuttuessa toinen käsi voi levätä lantiolla, esimerkiksi kuvitteellisesta vyöstä kiinni pitäen.

Lantio- ja hartialinjaa voi kääntää tarpeen mukaan etäisyydestä ja suunnasta riippuen.

Nimetyt asennot
1) Coda Longa (pitkä häntä)
Miekkakäsi on lantion korkeudella, miekan kärki ylöspäin, ja miekkakäsi ojennettuna ja oikean polven ulko-, eli oikealla puolella.

2) Porta di Ferro (rautaportti)
Kuten edellä, mutta miekkakäsi vietynä oikean polven sisä- eli vasemmalle puolelle.

Askelet
Marssiaskel: takajalka astuu etujalan eteen, tai toisinpäin
Askel: takajalka työntää etujalkaa pidemmälle
Seuraava askel: takajalka tulee etujalan lähelle, sitten etujalka siirtyy eteenpäin
Jalan nosto: etujalka viedään väliaikaisesti taakse, usein jalkaan kohdistuvan hyökkäyksen välttämiseksi

Tekniikat
Puolikäännös, mezza volta, oli ensimmäisen tunnin tärkein sisältö.

• Mezza volta on vaihdos Coda Longan ja Porta di Ferron välillä.
• Mezza volta voi olla myös lyönti, jos se tehdään hieman rivakammin.
  

Mezza voltan lisäksi vaihdoimme puolta suorittamalla kaksi lyöntiä, molemmat samalta puolelta. Ensimmäinen hamaransuulla ylöspäin (falso), ja toinen teränsuulla alaspäin. Tämä kaksikko, joka piirtää kierretyn nauhan ilmaan, vaihtaa myös Coda Longan ja Porta di Ferron välillä.

Viimeiseksi teimme myös lyönnin ojennetulla kädellä pelkkää rannetta pyöräyttämällä, tavallisesti sisä- eli vasemman kautta. Tämä lyönti on nimeltään tramazzone, joka tulee sanasta stramazzare, pudota.

Sovellukset
Hyökkäsimme yksinkertaisella lyönnillä, ja puolustauduimme käyttäen sekä mezza voltaa, että falsoa, joiden jälkeen jatkoimme omalla hyökkäyksellä. Lisäksi näimme, miten tramazzonella voi jatkaa liikettä turvallisuuden lisäämiseksi.


Terveisin
Ilkka

3.4.

Kurssin toisen tunnin teemana oli puolustautuminen Porta di Ferrosta, eli asennosta jossa miekkakäsi on oikean polven sisäpuolella. Uutena tapana puolustautua tästä asennosta pudotimme miekan kärjen alaspäin, lyödäksemme sitten teränsuulla ylöspäin, siten että miekkakäsi päätyy kehon oikealle puolelle, jotakuinkin ojennettuna ja miekan kärki vastustajan kasvoja tai rintaa kohti osoittaen.

Kyseisen asennon nimi vaihtelee eri mestareiden kesken, käytetyt nimet kuitenkin lähes aina viittaavat joko sarveen tai nokkaan. Tässä tilanteessa lienee helpointa nimetä asento Guardia d’Alicornoksi dall’Agocchien kirjoituksen mukaisesti.

Guardia d’Alicornosta seuraa helpoiten pisto, sillä miekan kärki osoittaa jo valmiiksi vastustajaa kohden. Piston ojennuttua miekkakäsi kääntyy vetäen miekan takaisin Porta di Ferroon.

Asennosta voi myös lyödä miekan terällä.

Hyökkäykset jalkoihin
Toinen aihealue, jota käsiteltiin tarkasti olivat jalkoihin kohdistuvat hyökkäykset. Näiden torjumiseksi suositeltavinta on siirtää etujalkaa taakse hyökkäyksen välttämiseksi, joko

• astuen kokonaisen marssiaskelen taakse
• vetäen jalan lähelle toista
• vetäen jalan taakse laskematta sitä maahan, palauttaen sen takaisin eteen lyönnin mentyä ohitse
  

Väistön yhteydessä voi lyödä vastustajaa käteen tai käsivarteen, tai pistää kasvoihin.

Vaihtoehtoisesti lyönti voidaan torjua miekan terällä. Hyökkäyksen tullessa vasemmalle puolelle torjunta suoritetaan ojentamalle miekka kärki alaspäin hyökkäyksen tielle, siten että hamaransuu on ylöspäin ja hyökkäyksen tiellä. Jatkoksi miekka vapautetaan nostamalla se ylös, valmiina pistoon tai viiltämällä hyökkäjän käsivarteen.

Hyökkäyksen tullessa oikealle puolelle asetetaan miekkakäsi kuten Coda Longassa, mutta kärki pudotetaan alas siten, että teränsuu pysäyttää hyökkäyksen. Jatkona on lyönti vastustajan pään oikealle puolelle (roverso).

Asennot
Guardia d’Alicorno: oikea tai vasen jalka edessä, miekkakäsi kohotettuna ja miekan kärki osoitettuna vastustajan kasvoja tai rintaa kohden.

Guardia Alta: kuten edellä, mutta miekkakäsi mahdollisimman ylös kohotettuna ja miekan kärki ylöspäin tai hieman taaksepäin, valmiina lyöntiin.

Jalkatyö
Lisäsimme edellisen kerran puolustuksiin askelia, eli liikuttaessa oikealla astutaan oikealla jalalla sivuun, jonka jälkeen vasen jalka kiertää suunnaten miekkailijan vastustajaa kohti. Liikuttaessa vasemmalle astutaan vasemmalla jalalla ja jälleen oikea voi kiertää suunnaten miekkailijan vastustajaa kohti.

Lyöntisuunnat
Oikealta vasemmalle kulkevat lyönnit ovat nimeltään mandritto, vasemmalta oikealla kulkevat, eli rystykäden lyönnit ovat nimeltään roverso.

Suoraan alaspäin kulkeva lyönti on nimeltään fendente.

Viistosti alaspäin kulkeva lyönti on nimeltään squalembrato.

Vaakatasossa kulkeva lyönti on nimeltään tondo.

Päivän teemana ollut lyönti alhaalta vasemmalta ylös Guardia d’Alicornoon on nimeltään ridoppio, ja kulkiessaan vasemmalta oikealle on se koko nimeltään riverso ridoppio.

Miekan hamaransuulla tehtävä nouseva lyönti on nimeltään falso.

Miekkojen ristiminen
Bolognalaisessa tyylissä puhutaan käsitteestä mezza spada, puolimiekka, joka viittaa miekkojen ristimiskohtaan puolustettaessa. Perussääntö on, että miekat kohtaavat enemmän tai vähemmän terän keskikohdassa, mutta vahvan asennon saavuttamiseksi tulee muistaa seuraavat asiat:

• miekka on vahvempi lähellä väistirautaa
• terä lapetta vasten on vahvempi kuin lape terää vasten
• ristiminen on sitä turvallisempi, mitä lähempänä miekat ovat suoraa kulmaa (verrattuna siihen, että miekat olisivat lähes samassa tasossa)
  

Käsite ilmenee hyvin Guardia d’Alicornoon tehtävässä torjunnassa, josta kerrottiin yläpuolella. Kyseinen liike toimii hyvin vastustajan mandritto-lyöntiä vastaan, mutta roverso-lyöntiä vastaan miekat päätyisivät samaan tasoon.

Roverso-lyöntiä vastaan onkin parempi jättää miekkakäsi alas ja kärki ylöspäin, jolloin torjunnassa muodostuu vahva ristiminen.

Torjumisesta
Lopuksi muutamia yleisiä ohjeita torjumisesta, joita on hyvä pohtia:

• onnistunutta torjuntaa seuraa aina oma hyökkäys, eli paras hetki lyödä vastustajaa on onnistuneen torjunnan jälkeen
• teränsuun torjuntaa seuraa joko pisto tai lyönti
• hamaransuun torjuntaa seuraa aina lyönti
• teränsuun torjunta tehdään puolimiekalla tai siitä vahvemmalla puolella terää (lähempänä väistirautaa)
• hamaransuun torjunta tehdään puolimiekalla tai sitä heikommalla puolella terää (lähempänä kärkeä)
• ojennetulla kädellä torjuttaessa vastustajan miekka ei koskaan pääse lähelle
  

Terveisin
Ilkka

Alkuperäistä kuvitusta
Pääsiäisen vapaaperjantain johdosta lisään tähän väliin valikoiman kuvitusta, jotka ovat Achille Marozzon aikaisemmasta, puukaiverruksin varustetusta teoksesta. Kuvissa nähdään varoasentoja, joita olemme tähän mennessä kurssilla opetelleet.

Kirjassa esiintyvä kuvitus onkin pääasiassa juuri esimerkkejä asennoista ja aseista, varsinaiset tekniikat ja liikkeet on pääasiassa kuvattu vain tekstinä. Huomatkaa kuitenkin, että nämä asennot on usein kuvattu sivuaseen kanssa - Bolognalaisen tyylin mestarit aloittivatkin usein opetuksen suoraan sekä miekan että sivuaseen yhdenaikaisella käytöllä.















Terveisin
Ilkka

PS. Tarkkasilmäiset huomasivat, että sekä Coda Lungan että Porta di Ferron jäljessä oli termi "Stretta". Termi tarkoittaa kapeaa, ja viittaa miekan kärjen asentoon jossa se osoittaa vastustajan kasvoja kohti. Vastaavasti asennon perässä voisi olla "Larga", laaja, jolloin miekan kärki osoittaisi maata kohden, käden ollessa täsmälleen samassa paikassa.

Vastustajan ollessa lähellä kärki pidetään "linjassa", eli vastustajaa kohden, mutta etäisyyden ollessa suurempi voidaan se tiputtaa maata kohden tai nostaa jopa ylös (Guardia Alta).

17.4.

Edellisen viikon tauon jälkeen tänään kertasimme aikaisemmin opittua, ja opettelimme lyöntien nimet sekä harjoittelimme liikkumista vapaammassa muodossa.

Lyönnit
Yläpuolella olevassa kuvassa on Achille Marozzon esitys lyönneistä:

Mandritto tai dritto tarkoittaa oikealta puolelta vasemmalle kulkevaa lyöntiä.
Roverso tarkoittaa vasemmalta oikealle kulkevaa lyöntiä.
Fendente on suoraan alaspäin laskeutuva lyönti. Huhomaa, että fendente voi myös olla sekä dritto että roverso, riippuen kummalle puolelle päätä se on tähdätty.
Squalembrato on viistosti laskeutuva lyönti, jonka linja on kaulasta vastakkaisen puolen polveen.
Tondo on vaakatasossa kulkeva lyönti, joka voi kuitenkin olla tähdätty eri korkeuksille kasvojen ja jalan välillä.
Falso on hamaransuulla tehtävä, nouseva lyönti, jonka linja on sama kuin squalembraton, mutta alhaalta ylöspäin nousten. Huom: Vasemmalta oikealle kulkeva falso on nimeltään falso manco, poiketen totutusta nimeämistavasta.
Montante on niinikään hamaransuulla annettu nouseva lyönti, mutta suoraan pystysuorassa linjassa.

Tärkeää on huomata, kuinka tarkasti lyöntilinjat on jaettu, miekkailijan on osattava erottaa squalembrato fendentestä ja tondosta, sekä falso montantesta. Tähän on harjoittelussa hyvä kiinnittää huomiota.

Lisäksi on olemassa kaksi lyöntiä, jotka eivät ole Marozzon kuvassa:
Ridoppio, joka on kuten falso, mutta annettu teränsuulla hamaran sijaan.
Tramazzone, joka on enemmänkin tapa lähettää lyönti kuin varsinainen lyönti, sillä tramazzone voidaan antaa joko drittona tai roversona. Tramazzone annetaan ranteesta miekkaa pyöräyttämällä, siten että kärki putoaa miekkakäden sisäpuolelle, pyöräyttäen miekan lyöntiin. Toisinaan tämän lyönnin voi tehdä myös pyöräyttämällä miekkaa käden ulkopuolelle, jolloin käsi voi liikkua hieman enemmän ja lyönti saa nimekseen molinetto.

Asentojen ja lyöntien suhde
Tärkeimmät varoasennot Coda Longa Stretta ja Porta di Ferro Stretta toimivat useiden lyöntien alku- ja päätepisteinä. Asentojen rajaus on hieman tilanteesta riippuva, tärkeää on että Coda Longassa miekkakäsi on oikean polven ulkopuolella ja Porta di Ferrossa sisäpuolella.

Pelkkä vaihto näiden asentojen välillä on nimeltään mezza volta, mutta hieman asennetta lisäämällä vaihdon voi tehdä lyönninomaisesti, jolloin siirtymä Coda Longasta Posrta di Ferroon tapahtuu dritto squalembratolla, ja siirtymä takaisin vastaavasti roverso squalembratolla.

Vastaavasti asentojen välillä voi liikkua tramazzonella, tai falson ja squalembraton yhdistelmällä.

Falso ja dritto, falso ja roverso
Falson ja squalembraton yhdistelmä on usein käytetty liikesarja Bolognalaisessa miekkailussa. Yhdistelmässä lyödään ensin ylöspäin hamaransuulla ja sitten alaspäin teränsuulla.

Yhdistelmä tehdään useimmiten siten, että molemmat lyönnit annetaan samalta puolelta:

Jos sarja aloitetaan Coda Longasta, tehdään ensin falso dritto ja välittömästi sen jälkeen dritto squalembrato, joka päätyy Porta di Ferroon.

Porta di Ferrosta tehdään falso manco ja sen jälkeen roverso squalembrato, joka päätyy takaisin Coda Longaan.

Liikkuminen
Liikkumisharjoitteissa korostimme vapaata liikettä, jossa väistäminen sivulle turvalliseen paikkaan on tärkeintä.

Tärkeää:

• Riippumatta siitä, kumpi jalka on edessä, astutaan oikealle oikealla jalalla ja vasemmalle vasemmalla jalalla
• Sivuaskeleen jälkeen takimmainen jalka voi surata kaaressa, kääntäen miekkailijan vastustajaa kohti
• Hyökkäyksen tai puolustuksen jälkeen voi aina palata myös taaksepäin turvalliselle etäisyydelle
• Miekan liikkeet tulee ajoittaa askeleisiin
  

Asennon tulee säilyä askellettaessa hyvänä, parhaan tukevuuden ja liikkuvuuden vuoksi jalkojen ei tule mennä paljoa ristiin ja askelpituuden tulee pysyä luonnollisena, tilanteen mukaan joskus pidempänä ja joskus lyhyempänä.

Tempo, ajoitus
Lyöntejä ja jalkatyötä harjoitellessamme kosketimme myös tärkeää teemaa, jota käsittelemme myöhemmin tarkemmin. Alustavasti kuitenkin miekkailussa puhutaan käsitteestä nimeltä tempo, jonka käännän vapaamuotoisesti ajoitukseksi.

Bolognaisessa miekkailussa käsitteellä tarkoitetaan kahta asiaa:

1) Hetkeä, jolloin vastustajaa on turvallista lyödä
2) Yhden liikkeen, esimerkiksi lyönnin, kestoa suhteessa toiseen liikkeeseen. Tämä kesto on sidottu liikkeessä kuljettuun matkaan.

Ensimmäinen merkitys on helpommin ymmärrettävissä, ja tehdessämme harjoituksia joissa pari tekee ilmaan toistuvia squalembrato-, tondo- tai falso-squalembrato-lyöntejä, oli tarkoituksena löytää turvallinen hetki omalle lyönnille ilman, että vastustajan miekka on vaaraksi.

Hetki löytyi joko odottamalla, että vastustajan miekka on kulkenut ohitse (ja on kulkemassa poispäin), tai lyömällä miekka syrjään ja sen jälkeen lyömällä vastustajaa.

Nämä kaksi ovatkin nimenomaan tärkeimmät ajoitukset, tai hetket jolloin lyödä vastustajaa:

• Lyötyäsi vastustajan miekan itsestäsi poispäin
• Vastustajan miekan kuljettua ohitsesi
  

Ajoituksia on muitakin, mutta nämä kaksi ovat ensimmäiset, ja tärkeimmät. Erityisen tärkeää on huomata, että suora hyökkäys vastustajaa kohti, vastustajan odottaessa paikallaan ei ole turvallista, sillä vastustajan on helppo torjua lyönti lukuisilla tavoilla.

Seuraavalla tunnille käymme läpi yksinkertaisia ja turvallisia tapoja hyökätä suoran hyökkäyksen sijaan, joiden tarkoitus on rajata vastustajan mahdollisuuksia puolustautua, ja hyväksikäyttää ja ennakoida hänen liikkeitään.

Tunnin lopussa teimme Coda Longasta vapaita hyökkäyksiä ja puolustuksia vuorotellen, palaten aina samaan asentoon. Vaikka harjoitus ei ole ensi alkuun välttämättä helppo, on se iso askel kohti vapaata miekkailua!

Terveisin
Ilkka

24.4.

Neljännen tunnin teemana olivat pistot, tarkempi katsaus tempoon eli ajoitukseen sekä ilman paria tehtävä harjoitus, varoasennoissa kävely.

Pistot
Lyöntien tavoin pistot alkavat varoasennosta ja päättyvät toiseen. Tärkeimpiä pistoja on kolme:

• Stoccata
• Punta riversa
• Imbroccata
  

Stoccata tarkoittaa yksinkertaisesti pistoa, aivan kuten myös termi punta. Stoccatalla viitataan kuitenkin alhaalta ylöspäin suunnattuun pistoon, joka tavallisesti kulkee hieman vastustajan vasemmalta puolelta hänen oikealle puolelleen. Pitso alkaa Coda Longasta, ja ojennettuaan miekka vedetään takaisin Porta di Ferroon.

Punta riversa on rystypuolelta tehty pisto, eli se alkaa Porta di Ferrosta ja ojennuttuaan vedetään takaisin Coda Longaan.

Imbroccata on pisto joka suunnataan ylhäältä alaspäin, alkaen Guardia d'Alicornosta ja ojennuttuaan päätyen Porta di Ferroon.

Pistot voidaan tehdä usealla eri tavalla:

• Ojentamalla kättä (pääasiassa hartiasta, käden ollessa suhteellisen suorana jo valmiiksi varoasennossa)
• Ojentamalla ja astumalla joko etu- tai takajalalla (liike alkaa kuitenkin miekan kärjestä)
• Pelkästään astumalla, mikäli käsi on jo ojennettu vastustajaa kohden
• Kääntämällä miekan terää vastustajan miekkaa kohden pistettäessä
  

Huom: Kaikissa pistoissa on tärkeää, että pistoa ei "ladata", vaan miekka siirtyy aina suoraan vastustajaa kohden, ja keho seuraa miekan liikettä tarpeen mukaan.

Pistojen ja lyöntien kohteet
Miekkailtaessa ilman haarniskan tarjoamaa suojaa iskujen kohteet ovat pääsääntöisesti vastustajan pää, miekkakäsi ja etummainen jalka lyönneille (jalka etenkin jos käytössä on samanaikaisesti myös sivuase, kuten tikari tai kupurakilpi). Pistojen kohteet ovat pääasiallisesti kasvot, rinta ja kyljet.

Ajoitus, eli tempo
Tempo tarkoittaa kahta asiaa:

• Hetkeä, jolloin vastustajaa voi turvallisesti lyödä
• Liikkeen pituutta itseensä tai toiseen liikkeeseen nähden
  

Nämä kaksi määritelmää yhdistyvät parhaiten esimerkissä, jossa turvallinen hetki lyödä vastustajaa on silloin, kun vastustaja ei voi lyödä sinua. Vastustajan potentiaalisen liikkeen satuttaakseen sinua ollessa pidempi kuin sinun potentiaalinen liikkeesi satuttaaksesi häntä, voit turvallisesti hyökätä.

Puolustamiseen tarvittava liike on pääsääntöisesti lyhyempi kuin hyökkäämiseen tarvittava, mistä johtuu, että vastustajan hyökätessä on usein turvallisinta torjua, ja vasta sen jälkeen palauttaa oma lyönti.

Ensimmäinen tempo on siis hetki, jolloin olet lyönyt vastustajan miekkaa.

Toisinaan vastustajan miekka voidaan myös väistää esimerkiksi siirtämällä kehoa taaksepäin, ja tällöin vastustajan miekka voi kulkeutua ohitse. Tällöin voi suoraan palauttaa oman lyönnin.

Toinen tempo on siis hetki, jolloin vastutsajan miekka on kulkenut kehosi ohitse.

Nämä kaksi ovat tärkeimmät, sillä ne opettavat hyödyntämään vastustajan hyökkäyksen tarjoamaa epävakautta hänen asennossaan.

Muita tempoja ovat hetki, jolloin vastustaja nostaa miekkaansa hyökätäkseen, hetki, jolloin vastustaja varomattomasti vaihtaa asentoaan ja hetki, jolloin vastustaja liikuttaa etujalkaansa. Nämä kolme ovat kuitenkin pienempiä hetkiä, joita on haastavampi havaita.

Tempo liikkeen mittana
Tempo on myös liikkeen pituus suhteessa itseensä tai toiseen liikkeeseen. Aikaisemmassa esimerkissä vertasimme omaa hyökkäystä tai puolustasta vastustajan hyökkäykseen, ja totesimme, että jos oma hyökkäys on lyhyempi kuin vastustajan, ei meidän tarvitse torjua mutta muussa tapauksessa on vastustajan hyökkäys ensin torjuttava. Mikäli vastustajan liike on niin lyhyt, että emme ehdi sitä torjua, olemme jo valmiiksi tehneet virheen asettuessamme huonoon paikkaan ja asentoon.

Tempo ei ole absoluuttinen ajan tai matkan määre. Tietty kuljettu matka vie aina tietyn ajan, ja nämä ovat yksi ja sama asia. Miekkailuteoria tulee ajalta, jolloin liikettä ei voitu mitata tarkasti, sekuntikelloja ei ollut eikä tuloksia voinut tarkistaa videolta. Tämän vuoksi teoria on suoraviivaisempaa, ja käytännön sovellutuksessa kokeneempi miekkailija voi toimia kokemattomampaa nopeammin ja ovelammin. Ymmärtämys tempon laeista on kuitenkin perusta hyvälle miekkailutaidolle, sillä sen sisäistäminen tarjoaa toimintamallin oikeiden valintojen tekemiselle.

Jokainen liike on tempo. Liike on mikä tahansa liike kahden pysähtyneisyyden välillä. Tämä liike voi olla suoraviivainen tai kaareva, jolloin se on "täydellinen", tai se voi sisältää suunnanmuutoksia ilman pysähdyksiä, jolloin se on "epätäydellinen".

Lyönti Guardia Altasta Porta di Ferroon on suuri liike, jossa lyönti kulkee ylhäältä vartalon oikealta puolelta alas vartalon vasemmalle puolelle. Tämä on yksi liike kahden pysähtyneisyyden (varoasennot) välillä. Tällaista lyöntiä kutsutaan Bolognalaisessa miekkailussa täydelliseksi (colpo perfetto) tai kokonaiseksi (colpo intero). Jos liike jaetaan kahtia, pysähtyy se siten, että miekan kärki jää osoittamaan eteenpäin, potentiaalista vastustajaa kohden. Silloin lyöntiä kutsutaan epätäydelliseksi (colpo imperfetto) tai puolittaiseksi (mezzo colpo).

Useat torjunnat ovat puolittaisia lyöntejä, ja tästä johtuu niiden nimittäminen epätäydellisiksi: jotta miekkailu olisi täydellistä, tulisi miekan saada liikkua vapaasti vailla huolta vastustajan miekasta. Miekkailu on epätäydellistä, mikäli vastustaja pääsee lyömään ja hänen iskunsa täytyy ensin torjua. Tällainen "epätäydellinen" miekkailu ei kuitenkaan ole missään mielessä väärin, vaan suurin osa Bolognalaisen miekkailun tekniikoista perustuu torjuntaan ja sen jälkeiseen välittömään hyökkäykseen (eli ensimmäiseen yllämainittuun tempoon).

Turvallinen hyökkääminen
Tempon lait määräävät, että vastustajaa ei ole hyvä lyödä hänen ollessa paikallaan, ja valmiina puolustautumaan. Mikäli vastustaja kokemattomuuttaan hyökkää, tai tarjoaa muuten mahdollisuuden (eli tempon) hyökkäykselle, voidaan se hyödyntää, mutta toisinaan varovainen vastustaja seisoo paikallaan, eikä tarjoa hyökkäyksiä.

Tällöin voidaan vastustajaa provosoida liikkumaan, eli tarjoamaan tempon. Seuraavalla kurssikerralla katsomme tarkemmin provokaatioita, mutta tällä tunnilla teimme jo yhden. Mikäli vastustajan miekka on linjassa, ei suora hyökkäys ole järkevää, vaan vastustajan miekka voidaan lyödä ensin sivuun, ja hyökätä vasta sen jälkeen. Tässä hyödynnetään jälleen ensimmäistä tempoa, vaikka vastustaja ei olekaan hyökännyt.

Vastauksena tähän astuimme taaksepäin marssiaskelen, ja toimme miekan tramazzonen kautta takaisin linjaan, mikäli miekkamme oli saanut kovan osuman.

Näin saimme lopulta rakennettua harjoituksen, jossa torjumme vastustajan suorat hyökkäykset miekalla, ja palautamme lyönnit, ja mikäli vastustaja löikin miekan terään, astuimme taaksepäin ja palautimme miekan linjalle palaamalla varoasentoon (Coda Longa Stretta tai Porta di Ferro Stretta).

Varoasennoissa kävely
Kaikki Bolognalaiset mestarit käyttivät opetuksessaan yksin harjoiteltavia kuvioita, joissa miekan liikkeet ja askelet yhdistyvät harjoituksisksi jotka parantavat ennen kaikkea asentoa ja tapaa, jolla miekkailija kuljettaa itseään. Osa näistä harjoitteista suunnattiin nimenomaan tätä varten, osa voitiin suorittaa myös pariharjoituksina.

Giovanni dall'Agocchie piti ehdottoman tärkeänä harjoitusta, jota hän kutsui "varoasennoissa kävelyksi" (passegiare nelle guardie). Tässä harjoituksessa lähdetään asennosta, jossa miekka on vasemmalla kupeella, kuten huotrassa, ja oikea jalka on edessä mutta kiinni vasemmassa.

Miekalla lyödään roverso tondo, sen jälkeen pyöräytetään roverso squalimbro ja astutaan oikealla jalalla eteenpäin Coda Longa Strettaan.

Sen jälkeen:

1) Lyödään falso dritto ja dritto squalimbro, jonka aikana astutaan vasemmalla jalalla eteenpäin ja päädytään Cinghiale Porta di Ferroon.

2) Lyödään tramazzone ja astutaan oikealla jalalla eteenpäin, päätyen Porta di Ferro Strettaan.

3) Lyödään falso roverso ja roverso squalimbro, joinka aikana astutaan vasemmalla jalalla eteenpäin ja päädytään Coda Longa Altaan.

4) Lyödään roverso ridoppio ja astutaan oikealla jalalla eteenpäin, päätyen Guardia d'Alicornoon.

5) Pistetään imbroccata, joka ojennuttuaan kääntyy Porta di Ferro strettaan (ei askelta).

6) Lyödään falso ja riverso, jonka aikana astutaan oikealla jalalla taaksepäin Coda Longa Altaan.

7) Lyödään tramazzone, astutaan vasemmalla jalalla taaksepäin Porta di Ferro Strettaan.

8) Lyödään jälleen tramazzone, astutaan oikealla jalalla taaksepäin Cinghiale Porta di Ferroon.

9) Lyödään falso ja roverso, astutaan vasemmalla jalalla taaksepäin Coda Longa Strettaan.

Tämän jälkeen voi oikean jalan vetää jälleen lähelle vasenta, ja palata alkuasentoon.

Huom: Cinghiale Porta di Ferro on nimi asennolle, jossa vasen jalka on edessä, ja muuten ollaan kuten normaalistikin Porta di Ferrossa, eli miekkakäsi oikean polven sisäpuolella ja kärki kohti vastustajaa. Samalla tavoin Coda Longa Alta on nimi asennolle, joka on kuten Coda Longa, mutta vasen jalka edessä.

Terveisin
Ilkka

Video varoasennoissa kävelystä täällä.

15.5.

Kertausta
Viidennellä tunnilla kertasimme edellisten kurssien sisältöä tiivistetyssä muodossa keskittymällä edellisellä kerralla opittuun varoasennoissa kävelyyn. Harjoitus on hyvä pitää mielessä, sillä se sisältää tärkeimmät miekan liikkeet ja askelet eteen- ja taaksepäin.

Korostimme varoasentojen ja lyöntien välistä yhteyttä. Liikuttaessa lyöntien välistä löytyy varoasento ja varoasentojen välistä löytyy lyönti, kuten Angelo Viggiani kirjoitti teoksessaan Lo Schermo.

Palautimme mieleen myös puolikäännöksen (mezza volta), jossa käsi siirtyy oikean polven oikealta puolelta vasemmalle puolelle tai päinvastoin, eli Coda Longasta Porta di Ferroon ja päinvastoin. Suurin osa puolustusliikkeistä rakentuu tämän käännöksen ympärille.

Coda Longassa kehon sisäpuoli on avoin hyökkäyksille ja puolikäännös sulkee nämä linjat puolustettaessa. Porta di Ferrossa kehon ulkopuoli on avoin hyökkäyksille ja puolikäännös jälleen sulkee nämä linjat.

Etäisyys
Tunnin tärkeimpänä teemana oli etäisyys. Pääsääntöisesti 1500-luvun miekkailussa pääsääntöisesti tarkoituksena oli käyttää miekkaa puolustautumiseen ja tarvittaessa vastustajan vahingoittamiseen. Samalla tavoin myös harjoiteltaessa osumia haettiin pääsääntöisesti miekan terällä tai kärjellä.

Osumakohtana lyönneille oli usein vastustajan ranne, mikä ilmaisee halua kasvattaa etäisyyttä. Tämä viestii miekkailutavasta, jossa turvallisuus on ensisijaista ja vastustajan vahingoittamista tärkeämpää. Isku ranteeseen vie vastustajalta halun jatkaa taistelua, vaikka vamman laatu ei olisikaan vakavin mahdollinen.

Osassa muista miekkailuperinteistä (kuten aikaisemman vuosisadan italialaisessa pitkämiekassa) periaatteena oli ennemmin lähestyä vastustajan miekan sisäpuolelle, ja luovasti käyttää käsiä, jalkoja, miekan pontta ja muita keinoja vastustajan heittämiseksi maahan ja varmistua vastustajan kyvyttömyydestä jatkaa taistelua.

Tällainen päättäväinen vastustajan nujertaminen on kuitenkin osa myös 1500-luvun miekkailua. Teksteistä löytyy esimerkkejä aseistariisunnoista, heitoista, maahanvienneistä, potkuista ja käsilukoista. Tavallisesti toinen käsi varmistaa että vastustajan ase tai asekäsi on hallinnassa ja toinen käsi hyökkää vastustajan kehoon päämääränä murtaa vastustajan tasapaino. Tasapainon horjuttua edellämainitut tekniikat tulevat mahdollisiksi. Näitä liikkeitä käytettiin miekkailun lisäksi myös painittaessa ja puolustauduttaessa tikari- ja veitsihyökkäyksiltä.

Liikkeiden suorittamiseen on lukuisia eri tapoja, mutta seuraavat kohdat on hyvä muistaa:

• Vastustajan miekan tulee pysyä hallinnassa. Tyypillisesti vasen, eli vapaa käsi huolehtii vastustajan asekädestä maahanviennin aikana, ja myös sen jälkeen.
• Oma jalka tulee sijoittaa vastustajan jalan taakse aina kun mahdollista.
• Astuttaessa vastustajan jalan taakse tulee vastustajan olla jo valmiiksi poissa tasapainosta, muuten vastustajan on helppo torjua maahanvienti.
• Jokaisen askelen aikana sekä sinä että vastustajasi seisoo hetken yhdellä jalalla, tällöin tasapaino on heikoimmillaan.
• Kaksijalkaisena ihminen on aina heikosti tasapainossa. Tasapaino murtuu painettaessa jalkojen muodostaman linhan poikki.
  

Vaihtoehdot ovat liikkua lähelle vastustajaa tai vastustajasta poispäin. Vaarallsinta on jäädä seisomaan siihen paikkaan, jossa vastustaja kuvittelee sinun olevan hyökätessään. Eli puolustus tehdään pääsääntöisesti aina miekan ja jalkojen liikkuessa yhdessä: joko lähelle vastustajaa tai hänestä poispäin. Poispäin oleva liike ei kuitenkaan merkitse välttämättä suoraan taaksepäin astumista, vaan usein liike suoritetaan sivulle, poispäin vastustajan aseesta.

Harjoitus 1: miekkailu ulkona etäisyydeltä
Harjoittelimme toimimista eri etäisyyksillä aloittamalla kokonaan ulkoa etäisyydeltä, pyrkimättä edes kosketuksiin vastustajan kanssa. Tällä etäisyydellä miekkailimme vastustajan kanssa eräänlaista tanssia, jossa hyökkäykset ja tarvittaessa myös puolustukset tehdään ilmaan, mutta siten että harjoittelumuppani antaa liikkeille suunnan, ja motivoi tekemään tietyn liikkeen: hyökkäyksen on tähdättävä aina avointa linjaa.

Harjoitus 2: turvallisten hyökkäysten hakeminen
Seuraavaksi lähestyimme vastustajaa hieman. Harjoituksessa liikuttiin kuten edellä, mutta hettiin tilannetta, jossa voitiin turvallisesti lyödä vastustajaa miekalla ilman että itsellä olisi vaaraa.

Tässä harjoituksessa moni joutui usein torjumaan vastustajan miekkaa, mutta se ei ole harjoituksen päätarkoitus. Torjumisen tarpeen sijaan normaaliolosuhteissa kummankaan osapuolen ei juuri pitäisi löytää paikkaa hyökkäykselle mikäli molemmat miekkailijat ovat varovaisia. Jos palaat aikaisempien päivien materiaaliin ja kertaat kohdat temmosta, eli ajoituksesta, huomaat että tässä harjoituksessa pyrittiin hakemaan tilannetta, jossa vastustaja tarjoaa temmon varomattomasti siirtymällä asennosta toiseen.

Harjoitus 3: teräkontaktia
Seuraavaksi sallimme teräkontaktin, ja etäisyys kävi entistä lähemmäksi. Teräkontaktia ei kuitenkaan haettu pelkästään puolustettaessa, vaan myös hyökkäyksen saattoi aloittaa lyömällä vastustajan asetta mikäli se oli jo valmiiksi uhkaavassa asennossa.

Torjunnalla ja vastustajan ojennetun aseen sivuun lyömisellä hyökättäessä ei ole käytännössä suurtakaan eroa.

Mikäli omaan aseeseesi kohdistui isku, oli suositeltavaa stua taaksepäin ja tramazzonen avulla pyöräyttää miekka jälleen eteen suojaksi.

Harjoitus 4: lähietäisyys
Viimeiseksi totesimme, miten vastustajan lyöntien torjuminen on sinänsä helppoa, mutta omien lyöntien palauttaminen on haastavempaa. Oman lyönnin palauttaminen tavallisesti sisältää askeleen sivulle ja lopuksi poispäin, mutta tällä kertaa kokeilimme vaihtoehtoista taktiikkaa: säilytimme teräkontaktin (ainakin kunnes vasen käsi oli ottanut vastustajan miekkakäden hallintaansa), astuimme vastustajan jalan taakse ja veimme tämän maahan tai asetimme muutoin epäsuotuisaan asentoon.

Yhteenveto
Tämän tunnin aikana jokainen sai enemmän kokemusta varsinaisesta miekkailemisesta kuin todennäköisesti huomasikaan, sillä näiden neljän harjoituksen sarja toteutettiin suurilta osin vapaamuotoisesti. Moni huomasi varmasti, että mikäli joutui reagoimaan voimakkaasti, keho tahtoi "kiertyä kerälle" sen sijaan että käsi olisi pysynyt päättäväisesti ojennettuna. Pitämällä pään kylmänä ja ajattelemmalla tavoitteellisesti pääsee pitkälle: juuri oikean tekniikan sijaan on parempi ajatella tapaa jolla säilyy suojassa vastustajan lyönneiltä. Omat lyönnit on hyvä palauttaa vasta kun on varmasti havainnut temmon, eli turvallisen hetken lyödä vastustajaa.

Harjoiteltaessa tulee kuitenkin muistaa, että epäonnistumisia ei tule pelätä, vaan niihin tulee sijoittaa, kuten Tai-Chi-mestarit opastavat. Harjoittelussa vastaanotettu osuma ei ole tavallisesti haitallinen ja sen kesyttämiseksi pitää se pystyä näkemään kiinteänä osana kaikkea ympäröivää liikettä. Tätä kautta vastustajan liikkeet lakkaavat tulemasta yllätyksinä, ja niihin vastaaminen - tai paremminkin niiden näkeminen mahdollisuuksina - muuttuu luonnolliseksi. Tämän kehityskulun aikana joutuu väistämättäkin kokemaan epäonnistumisia, mutta juuri siksi pyrimmekin turvalliseen harjoitteluympäristöön jossa ne eivät ole haitallisia.

Ensimmäisen harjoituksen kaltaista liikkumista ilman varsinaista teräkosketusta voi harjoitella myös ilman paria, ja tarvittaessa jopa ilman miekkaakin. Jo antiikin kreikkalaiset tiedetään harjoitelleen toisinaan ilman paria, kutsuen tätä varjotaisteluksi. Toisinaan parin virkaa toimitti myös puinen paalu, jota vastaan harjoiteltiin väistöjä, lyöntejä, pistoja ja torjuntoja. Tämä käytäntö säilyi vuosisatojen poikki monissa eri muodoissa, ja on osana myös monia tämän päivän kamppailu- ja taistelulajeja. Tällaista harjoittelua, eli vapaamuotoista askeltamista ja opittujen liikkeiden suorittamista ilmaan kannattaa harjoitella ainakin silloin tällöin sillä se virkistää muistia ja pitää kehon vetreänä.

Lopuksi verryttelimme vielä lakonialaisilla bibasis-hypyillä, joita spartalaisen naisen kerrotaan tehneen tuhat kertaa. Meille riittää toki hieman vähempikin!

Terveisin
Ilkka